Lapinpöllö
Strix nebulosa Lapinpöllö on huuhkajan jälkeen Suomen toiseksi suurin pöllö. Lapinpöllöt pesivät nimensä mukaisesti pääasiassa Pohjois-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalta Lounais-Lappiin sekä Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, mutta satunnaisia pesintöjä esiintyy myös Keski- ja Etelä-Suomessa. Parhaina myyrävuosina laji pesii hajanaisesti myös Satakunnan, Itä-Hämeen ja Etelä-Karjalan kuusivaltaisissa havu- ja sekametsissä. Lapinpöllö suosii iäkkäitä, aukioiden, metsäpeltojen ja soiden pilkkomia, melko luonnontilaisia metsiä. […]
Mäyrä
Meles meles Mäyrä on Suomen toiseksi suurin näätäeläin ahman jälkeen. Toiselta nimeltään mäyrää kutsutaan myös metsäsiaksi. Metsäsika nimitys tulee mäyrän tavasta tonkia maata. Mäyrä on aktiivinen hämärällä, minkä vuoksi sitä näkee harvoin luonnossa. Mäyrä jättää kuitenkin jälkeensä kuoppia ja auki kaivettua kantoja, joista se on etsinyt ravintoa. Hyvät mahdollisuudet törmätä mäyrään on sateiden jälkeen, jolloin […]
Rantakäärme
Natrix natrix Rantakäärme on ihmiselle vaaraton ja rauhoitettu koko maassa. Se on Suomen suurin käärmelaji. Sillä on vaaleat tai keltaiset niskalaikut. Joskus laikut puuttuvat, ja silloin lajin voi sekoittaa mustaan kyyhyn. Tällöin paras tuntomerkki on lempeä katse, sillä rantakäärmeen silmäterä on pyöreämpi kuin kyyn. Sen häntä on pitkä ja se kapenee hitaasti. Keho on pienillä […]
Täpläkauris
Dama dama Täpläkauris eli vanhalta nimeltään kuusipeura esiintyi jääkauden Euroopan harvapuustoisissa metsissä. Fossiililöydösten mukaan laji on mahdollisesti elänyt Euroopassa jo kivikaudella. Jalkamiehenä liikkuneelle metsästäjälle täpläkauris oli juuri sopivan kokoinen saalis. Euroopan täpläkauriit kuolivatkin sukupuuttoon jo esihistoriallisella ajalla. Niitä jäi jäljelle vain Turkin ja Persian vuoristometsiin. Foinikialaiset toivat täpläkauriita takaisin Eurooppaan uhrieläimiksi. Roomalaiset viehtyivät lajiin ja […]
Valkohäntäkauris
Odocoileus virginianus Valkohäntäpeura ei kuulu Suomen alkuperäiseen lajistoon, vaan se on istutettu Vesilahden Laukkoon vuonna 1934, jolloin amerikansuomalaiset lahjoittivat ensimmäiset yksilöt synnyinmaansa metsästäjille metsästettäväksi. Tällöin eläintä kutsuttiin myös laukonpeuraksi. Muutamasta yksilöstä alkunsa saanut kanta on levinnyt voimakkaasti Lounais- ja Etelä-Suomessa. Hämeessä valkohäntäpeura on nykyisin merkittävä riistaeläin. Luonnonvarakeskuksen (LUKE) kanta-arvio Suomessa vuonna 2018 oli 98 000 […]
Viirupöllö
Strix uralensis Viirupöllö on pohjoisella havumetsävyöhykkeellä viihtyvä laji. Sen esiintyminen painottuu itään. Sitä tavataan pesivänä lintuna lähes koko Suomessa, mutta runsaimmin niitä on Etelä- ja Keski-Suomessa. Ravinnon saatavuus talvella rajoittaa viirupöllön esiintymistä pohjoisessa, sillä se ei kokonsa puolesta pysty sukeltamaan lumihangesta myyriä, eikä se ole sopeutunut vaeltamaan ravinnon perässä pesimisalueiltaan. Se onkin paikkalintu, joka ei […]
Villisika
Sus scrofa Villisika on samaa lajia kuin kesy sika. Se on voimakasrakenteinen ja aikuisena tummakarvainen sika. Villisian ihonhoitorutiineihin kuuluvat mutakylvyt. Porsaat ovat vaaleanruskeita ja raidallisia, mikä toimii suojavärinä poikasille kasvillisuuden seassa. Karjuilla kulmahampaat kasvavat läpi elämän torahampaiksi. Villisiat ovat laumaeläimiä ja laumaa johtaa yleensä suurikokoinen emakko. Kiima-ajan ulkopuolella urokset liikkuvat yksinään, karjut jättävät yleensä lauman […]